Vaillinaista ihmettelyä

Argumentin ilmaisun helppoudesta

Ihastuin nuorena poikana lukiossa Sokraattisesta menetelmästä erityisesti sen keskustelevan luonteen takia. Platonisissa teoksissa vaikeidenkin asioiden ollessa kyseessä, sokraattista menetelmää noudattamalla, tunnuttiin pääsevän selvyyteen asioiden todellista laidasta - jopa ilman riitaantumista tai henkilöön menevää panettelua. Näihin oli myös paljon helpompi ihastua sen takia että niistä (ainakin mukamas) tajusi joitain, toisin kuin esim. G. H. von Wrightin kirjoista, joita Filosofian lehtori yritti meille avata (ei auennut). 

Olen itse lukenut näitä US:n blogeja pirun monta vuotta ja eräs toistuva murheenkryyni näissä tuntuu olevan nimenomaan tuo keskustelun puute. Keskustelun puutteeksi määrittelen tässä sen kaltaisen dialogin, jossa sellaisen totuuden tai osatotuuden löytämistä joihin molemmat osapuolet voivat sitoutua, ei aseteta päämääräksi keskustelulle. Tällöin keskustelun puute johtuu esimerkiksi itse kunkin omasta poliittisesta tai uskomuksellisesta vakauksesta, joka ei salli avointa dialogia. Kyse ei ole siis kommenttien määrän puutteesta.

Olen lukenut viime viikkoinakin lukuisia hyviä avauksia, jotka lähtevät väärille urille jo heti ensimmäisistä kommenteista lähtien. Tuntuisi siltä, että todella monesti ihmiset lähtevät mukaan näihin blogikeskusteluihin asetelmasta, jossa koko keskustelun lopputulos on joka tapauksessa jo päätetty.

Jatkuvasti (x-monta vuotta pyörinyt) rasismi/fasismi/natsismi keskustelu täällä blogeissa on hyvä esimerkki täysin typerästä dialogista mikä ei yhtään kertaa ole (ainakaan mitä olen itse lukenut) johtanut mihinkään totuuden tai osatotuuden löytymiseen, joka olisi saanut kannatusta yli keskustelublokkien rajojen. 

Huom: kannatusta esitetylle väitteelle tai näkemykselle pitäisi siis pystyä synnyttämään nimenomaan siinä keskustelun vastapuolessa, ei omien tukijoukkojen keskuudessa. Jos näin ei ole, silloin kyse on kai vain julistuksesta joka suunnataan jo lähtökohtaisesti omille joukoille. 

Tähän liittyykin kysymys: kun suuri osa kirjoittajista ei ole poliitikkoja joiden on jo ammattinsa puolestakin pakko olla (ainakin jonkin verran) asioita yksinkertaistavia populisteja, miksi niin moni muu lähtee tälle tielle? 

Väittäisin että tämän tyyppistä jumittamista täysin vastakkaisissa poteroissa ilmenee lähes kaikissa muissakin tunteita lämmittävissä aiheissa, kuten ilmastokeskustelu, uskonnon opetus, pakkoruotsi jne. Olisi erittäin mielenkiintoista todistaa täällä jokin sellainen keskustelu, jonka lopputuloksena jonkinlainen totuus tai osa totuudesta on saatu esille ja tästä johtuen jokin keskustelun osapuoli on valmis muuttamaan kantaansa asiassa. Ai niin - ilman että joku sitten keksii heti kertoa minkälainen takinkääntö on tapahtunut jos silmät ovatkin auenneet.

Surullisinta asiassa on se, että monet hyvät kirjoitukset, joiden eteen on nähty paljon aikaa ja jotka toimivat mainioina keskustelun avauksina vedetään lokaan kommenttiosiossa. En tosiaan tarkoita tässä omia sepostuksiani, vaan paljon itseäni parempien kirjoittajien tuottamia pläjäyksiä, joita lukiessa aina muistaa olla kiitollinen siitä että on netti ja esim. blogipalvelut, joissa voi ilmaiseksi sivistää itseään (thanks, Uusi Suomi!). 

Olen laiska enkä jaksa nyt kaivaa esimerkkejä aiheeseen liittyen, mutta kenties joku tunnistaa problematiikan. Toinen syy laiskuuden lisäksi on se, että nostamalla joitakin puheenvuoroja esimerkiksi tulisi samalla henkilöityä tämä asia joidenkin blogien kirjoittajiin, mikä ei ole tarkoitus.  

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Tähän liittyykin kysymys: kun suuri osa kirjoittajista ei ole poliitikkoja joiden on jo ammattinsa puolestakin pakko olla (ainakin jonkin verran) asioita yksinkertaistavia populisteja, miksi niin moni muu lähtee tälle tielle"?

Hyvä kysymys, johon en osaa vastata. Kyseessä lienee dikotominen ajatteluvirhe, siis se, että kaksi asiaa tai ideaa pyritään näkemään ainoastaan ja vain toisensa poissulkevina vastakohtina. Tällöin hylätään jo heti kättelyssä ne muut yksinkertaiset perusvaihtoehdot, että molemmat asiat ovat oikeita tai molemmat vääriä. Monimutkaisemmista konnektioista nyt puhumatakaan. Ilmiö on tuttu ja yleinen, mutta sen syntyjen ja syiden selittäminen on huomattavan haastavaa. Jotakin tekemistä sen kanssa voi olla sillä, että ihminen on laumaeläin. Aina on olemasa "meidän lauma" ja "niiden muiden lauma". Rajankäyntiä suoritetaan ja oman lauman kiinteyttä vaalitaan sitten noiden dikotomioiden kautta. Jotakin tekemistä asian kanssa voi olla myös henkisellä laiskuudella. Asiat muuttuvat nopeasti haasteellisemmiksi, kun joko-tai ajattelusta siirrytään edes vaikkapa jos-niin ajatteluun.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ihminen ei ole lauma-eläin, vaan yhteiskunnallinen eläin. Nimenomaan keskustelu joka tuottaa uusia ideoita on ihmiselle ominaista. Dikotomisen ajattelun suhteen olet oikeassa. Mutta tällainen ajattelu on käynyt yhä yleisemmäksi viimeisen sadan vuoden aikana. 1800-luvun logiikan oppikirjassa on määritelty muitakin kuin toisiaan poisulkevia vastakohtia.
Sokraten menetelmä on dialektinen, joka on vastakohta mm. von Wrigthin edustama loogiselle empirismille.

Harri Wahlroos

Kiitos kommentista. Tuo ajatuksesi siitä että kyseessä on ajatusvirhe, on kyllä jotenkin viehättävä. Erityisesti siksi, että tällöin kyse ei olisi valitusta asenteesta, jonka muuttaminen olisi paljon vaikeampaa.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Lisäksi ainakin joskus pyrittiin antamaan mielikuva, että tämä on jotenkin parempi paikka, keskustelu on korkeatasoista ja asiallista.

Todellisuus on ihan yhtä typerää jankkausta kuin kaikkialla muuallakin. Ei vakuuta todellakaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minäkin olen usein harmitellut kun kommentointi jumintuu juupas-eipäs jankutukseksi keskustelun sijaan. Platonin kirjaamat dialogit vaativat kuitenkin omaehtoista ajattelua molemmilta osapuolilta. Nykyisin on yleistynyt tunnesidonnainen assosiatiivinen ajattelu. Mielipide on siis ehdollistunut ohittaen järjellisen aivotoiminnan.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

"Keskuteluongelmassa" on suurilta osin kyse persujen "ilmatilan hallinnasta", mikä käytännössä on tarkoittanut tuomioita kaikille muille.

Mutta sitä saa, mitä tilaa. Sokrateen kysely- ja keskustelumetodin avain oli hänen tokaisunsa: "Tiedän vain sen, että en tiedä mitään". Se pätee hyvin persujen osalta, mutta tosiasiat pitäisi tunnustaa.

Harri Wahlroos

Jos hyväksytään tuo premissi, että persujen vika, niin miksi se pakottaa muut tahot vastaavanlaiseen potaskakommentointiin? Eli onko tosiaan niin, että "sitä" on tilattu ja toivotaan kaikilta suunnilta?

Toimituksen poiminnat